SUSIVIHA AHDISTAA

Varsinais-Suomen(kaan)  sudet eivät tiettävästi ole vahingoittaneet tai uhanneet yhtään ainutta ihmistä. Silti yksikin havainto saa ihmiset riekkumaan hullun lailla ja vaatimaan lehtien mielipidepalstoilla tappolupia.

Susipelko ja susiviha istutetaan myös lapsiin, elleivät he ole jo oppineet sitä Punahilkka-sadusta.

Susien tappamasta peurasta nousee hirmuinen metakka. Ravinnokseenhan sudet sen tarvitsevat.

Ja kuitenkin peuroja ja muita hirvieläimiä on (autoliikenteelle) vaarallisen paljon. Maalaisjärjellä luulisi, että eikö näin pidä ollakin, että  sudet karsivat luonnollisella tavalla hirvikantaa ja saalistavat huonokuntoiset eläimet! Vaan eipä tietenkään: kaksijalkaiset metsästäjät, ne pahimmat tappajat, eivät siedä kilpailua.

Totta kai riistapiirit ajavat susien tappamista, onhan niillä ojassa oma lehmä = hirvi..

Silmittömässä petovihassaan Turku ympäristökuntineen ja koko Suomi elää pimeää keskiaikaa. Keskiajalla vanhoja koukkunokkaisia akkoja vainottiin noitina, varsinkin jos he olivat rumia ja taitavia luonnonlääkitsijöitä.

Vihakampanjan tuloksena on tänne myönnetty yhden suden tappolupa. Valtio enempää kuin kuntatasokaan ei  piittaa kansalaisista vähääkän, mutta susiasia on näköjään koettu semmoseksi, että siinä voidaan antaa kansalaisille periksi - muinaisroomalaiseen tapaan: leipää ja sirkushuveja kansalle.

Vanhempien vastuu

Vanhempien toivoisin miettivän, mitä pelko tekee lapselle?  Susikammoiset vanhemmat istuttavat pelon lapsiinsa. Hallaa tekevät myös vanhemmat, jotka opettavat lapsensa pelkäämään koiria varoittamalla: älä mene, se puree tms. Sen sijaan pitäisi neuvoa, että vieraaseen koiraan ei saa ikinä koskea,  vaan aina pitää ensin kysyä koiran omistajalta, saako koiraa silittää, ja millä tavoin.